Nyt on pää tyhjä. Tai on ehkä liikaakin juttua, joten ei osaa mitään pistää järjestykseen.

To 22.5. oli edellinen pikkulenkki juosten ja mukavat fiilikset. Tosin edelleen penikka oireita jaloissa, joten taidan pitää juoksusta taukoa ja siirtyä pyöräilyyn hetkeksi. Oireita on ollut oikestaan juoksemisen aloittamisesta lähtien, mutta ajattelin, että ne häviävät ajallaan. Eipäs hävinnyt ja välillä kipu on hyvin voimakasta. Nyt tosiaan koitan treenata vain pyöräillen ja väliin pikku lenkkiä kävellen, josko oireet häviäisivät. Uskon että pieni juoksutauko auttaa. Pitänyt muutenkin juoksun ohella pyöräillä, koska monipuolinen liikunta voimaharjoituksia unohtamatta on tehokkaampaa ja eri liikuntamuodot tukevat toisiaan.

Huomenna voisi palata taas treeni rytmiin, koska tässä ollut muutama ihan harkittu välipäivä. Eilen pe meni valvomiseksi, koska innostuimme laulamaan singstaria, vaimon ja hänen ystävänsä kanssa. Eipä ollut tukka kuitenkaan tänään kipeänä, onnistunut nykyään pitämään tuon juomisenkin mukavan kohtuullisena. Periaatteessa olis kyllä vointia pieneen pyörälenkkiin, mutta kait sitä voi edes näin syntymäpäivänään olla vaan ja tehdä jotain ihan muuta ja sortua vähän sipsien kimppuun.

Tää helle ei vaan oo mun juttu, vetää kyllä aivan nuutiksi. Onneksi ensiviikolla pitäisi olla viileämpää. Kyllähän lämmin on ihan jees, mutta riitäisi sellainen reilu 20astetta mainiosti.

Meni taas turhaksi lätinäksi, mutta sitähän tää mun kirjoittelu on. Mää mitään novellia aikonutkaan kirjoittaa, vaan ajatuksia ja fiiliksiä tästä mun pitkästä ja kivisestä matkasta kohti ensimmäistä maratooniani ja kaikestä mitä tähän matkalle mahtuu.

Mut joo kiva, kun kävit taas lukemassa näitä mietteitä ja palailen taas astialle, kun jotain sydämellä. Moi.