Hei taas. Hengissä ollaan ja juostukin on, vaikken täällä ole käynytkään. Aika mennyt niin nopeasti, ettei tunnu kerkiävän mitään.

Eli juoksut on aloitettu ja kohti parempaa mennään. Oli tosin tuossa elokuun puoliväli - syyskuun puoliväli juoksutauko, koska oli tuo tyttöystäväni sieltä Thaimaasta käymässä ja en halunnut olla erossa edes juoksujen aikaa, koska tuo kuukausi kuluu kuitenkin niin nipesti ja seuraavaan näkemiseen menee taas, ties kuinka kauan.

Ennen tuota taukoa, kerkesin jo hiukan maistella sitä juoksua/hölkkääkin. Varovasti olen kuitenkin aloittanut.

Nyt yksin jäätyäni olen aloittanut kuntoilun uudella sykkeellä ja loin tai annoin Polar Flow-sovelluksen luoda itselleni harjoitus-ohjelman puolimaratoonia varten. ohjelma alkoi 19.9.-16 ja jatkuu aina sinne ensi heinäkuuhun saakka, jolloin on se Siitaman sikamaraton, jonne olen osallistunut ensimmäisen kerran silloin 2014 ja tänä kesänä jäi väliin sattuneesta syystä. Aikaa on treenata, joten uskon, että Siitamassa mennään jo omia ennätys vauhteja. Nyt kun olen joutunut aloittamaan tavallaan alusta, tuon kunnon rakentamisen olen aloittanut rauhassa ja matalilla sykkeillä, kun silloin aikanaan juoksin alusta lähtien liian kovilla sykkeillä ja kuitenkin peruskunnon parantamiseen sopii paremmin matalammat sykkeet ja vaikka hiukan pidemmätkin lenkit.

Noissa kuvissa näkyy harjoitusohjelman treeniä intervalli päivältä, joten sykkeet ja tuo maksimi vauhti hiukan ylempänä. Keskisykkeet ja keskivauhti ovat kaikissa treeneissä suhteellisen matalat muuten, kun treeni alkaa aina 5-15 min lämmittelyllä ja päättyy 5-10min jäähdyttelyyn, joten ei oikein osaa sanoa, mikähän se keskivauhti olisi nykyään. Enpä tosin vielä ole kauaa treenannut, joten kaippa se vauhti vielä on aika matala, mutta aikaahan minulla on ja kova tahtotila päällä. Olen nykyään pystynyt pitämään harjoitteluni maltillisina ja niitä välipäiviäkin pitämään. Välipäivinäkin kyllä käyn edes kävelemässä ja hyvä niin, koska kyllähän se palautuminenkin toimii paremmin pienellä liikunnalla, kuin täydellä levolla.

Tuo kyseinen ohjelma tarkastelee kuukauden välein kehitystä ja sopeuttaa ohjelmaa kehityksen mukaan. odotan suurella innolla ensimmäistä tarkastelujaksoa. Muutenkin olen naama ruudussa kiinni aina lenkkien jälkeen ja katselen nopeuksia ja vauhteja ja kierrosaikoja ja kaikkea muutakin dataa. Erityisesti kiinnostaa seurata miten tuo juoksuindeksi nousee tasaisesti ja kehitystä tapahtuu. Toki tiedän, ettei tuosta nyt ole juurikaan hyötyä, mutta samapa se kai on mistä kiksini saan ja jos tuo ruudun ja datan tuijotus auttaa minua jaksamaan ja tsemppaamaan, niin mikäs siinä.

Treenit jatkukoon ja hyviä ja turvallisia treenejä kaikille teille ja tsemppiä eteenpäin, moi.

Viimeisin kävely lenkki on tuo kuvien lenkki 29.6. 12.38km ja 2h38min. Vauhti ili taasen sellaista rauhallista ja muutama pieni kuvaustaukokin oli, enkä laittanut paussille polaria siksi aikaa, joten todellisia vauhteja ei osaa sanoa, mutta eihän tämä nyt mitään kisaa olekaan. Osa lenkista oli purulla ja metsäpolulla, mutta ikävä kyllä suurin osa päällystetyllä kävely/pyörätiellä. Voisi joskus mennä pyörällä tuonne purulle ja siellä vaihtaa jalkaisin etenemiseen, kun tuonne purullekin on matkaa se 5-6 km.

Oli tuossa alkuviikolla se neuropsykologin aikakin ja sain tehdä testejä parisen tuntia. Tulos oli hyvä. Ei ole jäänyt aivoihin mitään vammaa/vaivaa tuosta pienestä ruhjeesta aivoissa huolimatta. Tulokset olivat normaalit, niin muistin kuin muidenkin testien osalta. Tuo pieni näköhäiriö on ainoa, mutta sekin ehkä ajan kanssa paranee ja vaikka jäisikin, niin se ei haittaa mitään muuta, kuin hiukan kirjoittamista. Sen kanssa pystyn kyllä elämään.

Eipä tässä nyt enempää ole kertoa tai päivitellä, mutta kävelyllä ja pyöräilyllä jatketaa toistaiseksi ja oikein mukavaa kesän jatkoa taas kaikille ja koittakaahan liikkua edes vähäsen. Moi.

Täällä taas. Ei oikein osaa kirjoittaa, kun paljon sattunut ja olisi liikaakin asioita.

Josko aloittaisin kertomalla, miksi en ole ollut täällä, enkä kyllä liikkunutkaan. Palaamme ajassa tuonne viimeisimmän päivityksen tienoille, eli 2015 ja syys-lokakuun vaihde.

Vaimo kertoi haluavansa eron ja voin kertoa, että silloin jäi kaikki, oli olevinaan niin  kova shokki. Juoksemassa kävin vielä muutaman kerran, mutta ei saanut revittyä itseään lenkille. Töissä kulkeminen oli kaikki mihin riitti motivaatio, kun oli pakko.

Tässä vaiheessa kyseeseen tuli kuitenkin asumusero, josko se rakkaus vielä löytyisi. Ei löytynyt ei ja juuri ennen Joulua vaimo sanoikin haluavansa sen eron. Mikäs siinä sitten.

Tässä pisteessä mun kuminauha napsahti ja otin sitten loparit töistä ja irtisanoin kämppäni vuokrasopimuksen irti. Olin jo asumuseron aikana miettinyt, mitä jos? Olin ajatellut, että lopetan kaikki ja lähden Aasiaan ja takaisin palattuani aloitan kaiken alusta ja tyhjältä pöydältä. Näin myös tein.

Hommasin itselleni viisumin Thaimaahan ja roudasin vähät kamani äidilleni säilöön, kun en katsonut järkeväksi hommata asuntoa, kun en tiennyt kaunko olisin reissussa ja säästäisin nekin rahat reissuun.

Tammikuun puolessa sain irtosanomisajan lusittua duunista ja kämpästäkin kuun loppuun. Helmikuun alussa olikin jo lento lämpöön.

Mukaan lähti tottakai lenkkaria ja muuta lenkkivermettä, mutta ei se juoksu sielläkään lähtenyt kiinnostamaan. Kiinnostuksen kohteet löytyivät ihan jostakin muualta ja erilaisten juomien parissa tulikin suuri osa ajasta vietettyä, varsinkin loman alku puolella. Siinähän sitä sitten joi ja porasi.

Loman alkupuolella tosin tuli käytyä jopa 2 kertaa sulamassa lenkkareihin, mutta ei natsannut ei, vaikka tunne olikin upea lenkkien jälkeen. Kävelyä kertyi kuitenkin lähes päivittäin ihan mukavasti, onneksi.

Tämähän ei ole mikään reissublogi, joten palataan Suomeen. Niin, se Thaimaan reissu oli sellainen n. 6viikoa ja palasin Suomeen maaliskuun puolen tienoilla.

Sitä asuntoahan minulla ei täällä kotimaassa vielä ollut, mutta ajattelin, että senhän saa viikossa parissa. Eipä saanut ei. Reilu kuukausi myöhemmin sain lopulta asunnon ja pääsin Äitini helmoista pois ja omaa elämää taas rakentamaan.

Vihdoin muutto tehtynä huhtikuun puolessa ja päätin taas aloitella ja tosiaan aloitella juoksua/hölkkää. Aloittamiselta se tosiaan tuntui, kun edellisistä kerroista oli vierähtänyt. Nythän moni jo ehkä miettii, että mitäs tässä muuton ja tämän päivän välissä on, kun ei ole tänne kerennyt.

Ettei kaikki menisi liian helpoksi, minkään suhteen, niin reilu viikko kämpässä asumisen jälkeen tulikin kuningasidea. Nyt voisi riipaista kunnon kännit kämpän ja juoksujen kunniaksi, tai edes seitin ohuet fiilistelyt.

Alkuilta menikin mukavasti ja seuraakin oli. Ei siittä kuitenkaan sen enempää. Pikakelaamme seuraavaan aamuun.......

Aamulla tapahtui jotain, joka muutti elämääni hetkeksi ja olisi voinut muuttaa pysyvästikin, ellei jopa päättää elämääni kokonaan.

Itselläni ei ole muistikuvia muutamalta tunnilta, mutta kerron mitä on tapahtunut.

Olen tipahtanut 3.kerroksen parvekkeelta ja seuraava muistikuvani onkin vasta teholta.

Selvisin mielestäni melko pienilläkin vammoilla: Vasemmalla puolen murtui muutama kylkiluu, ranne, olkapää, oikea lonkka, pieni murtuma selässä ja kahden niska nikaman pienet murtumat, sekä pieni murtuma kallossa, sekä pieni aivoverenvuoto ja vammat aivoissa. Kaikki murtumat, rannetta lukuunottamatta olivat pieniä ja hyvä asentoisia, joten ranne oli ainoa, joka jouduttiin operoimaan. Rannekin operoitiin tosin vasta viikko tapahtuman jälkeen, kun kuvissa löytyi keuhkoveritulppa, johon aloitettiin verenohennus, jolloin ei leikata.

Ohennuslääkkeitä syön elokuun loppuun varmuuden vuoksi, vaikka tulppa olikin niin pieni, että se ei olisi edes vielä jokunen vuosi näkynyt kuvissa. Myös tuo, tai nuo aivovammat ovat pysyviä, mutta ne eivät toistaiseksi ole aiheuttaneet mitään pahempaa, vaikka toinen onkin aivoissa muistikeskuksen alueella. Toivottavasti ei tulevaisuus tuo mitään pahempaa, mutta neorologi on ainakin hyvin toiveikas. Ensimmäiset pari viikkoa kotiutumisen jälkeen ei saanut edes istua 15min kauempaa, saati sitten tehdä mitään muutakaan, kävelyä lukuun ottamatta. Nyt rupeaa olemaan käsi ja kroppa siinä mallissa, että saa jo nostaa muutamaa kiloa enmmän. Tänään röntgenin ja ortopedin käynnin jälkeen sain luvan alkaa kevyesti treenaamaan ja rasittamaan kroppaa, mutta juokseminenen/hölkkä saa odottaa vielä 1-2 kuukautta. Ei haluta ottaa riskejä tuon selän kanssa. Kävely ja pyöräily ovat siis lajeinani vielä tovin.

Olkaahan reippaita ja älkää ainakaan tehkö kännissä mitään, mitä minä en tekisi.....

Viimeksi kerroin osallistuvani 5.9. Puolimaratonille. WRONG. Niinhän mä luulin, mutta kroppa teki tepposet. Eli alkuviikolla olin flunssainen jo muutaman päivää ja puoleen viikkoon olo helpotteli. En uskaltanut lähteä "toipilaana" kovempaan koitokseen, joten osallistuin 10km juoksuun ja hyvä niin, koska olin todella uupunut jo kympin jälkeen.

Tapahtumahan oli/on "Willin Karvian kymppi ja puolimaraton" matkoina nimensä mukaisesti 10km ja puolimaraton. sarjoja: 10 km / puolimaraton M/N, M55 sekä kuntosarjat ajanotolla tai ilman. Retkisarjat pyöräilijöille ja rullaluistelijoille. Järjestäjänä tapahtumalle toimii "Karvian Kiri"

Itse osallistuin tuohon kuntokymppiin ja sijoituin sarjassani 3. aikani ollessa 1.09.10.  Eli osasin ainakin arvioida kuntoni melko oikein.

Mitä reittiin tulee, niin se oli todella raskas. Alun n. 2km juostiin asfaltilla/soralla, jonka jälkeen siirryimme maastoon. Alustana oli todella pehmeä hiekka, puru, sekä kangasmaa. Märkinä alustoina nämä tuntuivat imevän kaiken voiman vielä normaaliakin enemmän. Tämä osuus kesti sinne n. 7km paikkeille, jonka jälkeen loppu olikin kovaa hiekkaa ja asvalttia. Pehmeällä osuudella vauhtini olivat 7min/km molemmin puolin ja kovalla alustalla sain pidettyä vauhtini siinä 6min/km molemmin puolin. Metsä osuudella oli myös runsaasti mäkiä, jotka olivat melko lyhyitä, mutta sitäkin jyrkempiä. Huolto pisteitä reitillä oli kympillä 2 kappaletta, noin 4km ja 8 km kohdilla. Puolikkaan juoksijoilla oli lisäksi lähtö/maalilinjan paikkeilla juomapiste, josta jatkoivat toiselle kierrokselle, sillä puolikas juostiin kiertämällä kymppi kahdesti. Sää oli onneksi mukavan viileä ja poutainen, vaikka sateen uhka olikin olemassa ja aurinkokin paisteli osan aikaa hiukan. Muiltakin juoksijoilta kuulin, myös reitin haastavuudesta, joten en ollut ainoa joka piti reittiä haastavana, mutta reitti oli kuitenkin kaikille sama.

Tarkastihan tuo matka taisi olla 10,6km ja tuo puolikas sen puolikkaan verran. Oma Mittarinikin näytti maalissa juurikin tuon 10,6km. Kaiken kaikkiaan tapahtuma tuntui hyvin järjestetyltä ja kaikki toimi niinkuin pitääkin ja itselleni jäi mukava fiilis, niinkuin aina, kun päässyt maaliin. Onpahan taas yksi kokemus enemmän. Niin ja sellaista vielä, että osallistujia oli kaiken kaikkiaan 48, eli ei voi sanoa että mikään suuri tapahtuma, mutta on näissä pinemmissä ihan oma tunnelmansa.

Taas olisi ollut kaikkea muutakin ja myös enemmän tästäkin tapahtumasta, unohtamatta tässä välissä tehtyjä treenejäkin, mutta olkoon tämä nyt tässä.

Kiitoksia taas ja iloisia kilometrejä pimeneviin iltoihin.  :)

p.s. Ohessa linkki kyseiseen tapahtumaan.

http://karviankiri.sporttisaitti.com/willin-karvian-kymppi-ja-puolima/

Viime kerrasta onkin aikaa, mutta mikä tärkeintä, liikuntaa en ole unohtanut.

Minä kun olen tälläinen tilastojen tuijottaja ja analysoija, niin menin päivittämään kalustoani. Ostin Polar V800 sykemittarin. Varsinainen syy siihen on, että eräällä pidemmällä pyörälenkillä, käyttämäni polar beat sovellus ja Iphone5 combo ei enää jaksanut. Olen aikaisemminkin huomannut, että puhelimesta meinaa akku loppua kesken, varsinkin pidemmillä, kuumalla ilmalla tai kylmällä ilmalla tehtävillä lenkeillä. Tällä noin 53km:n lenkin  loppu puolella puhelin jo sekoili ja sammutti itsensä, kun kuumeni liikaa. Lenkin jälkeen päätin luopua puhelimen ja sovellusten käytöstä lenkeilläni ja palata sykemittarin käyttöön. Ongelmana on, että haluan kuitenkin tietää nopeuteni ja matkan ja ajan ja ja ja...lista on loputon, joten päädyin ostamaan parhaan mahdollisen Polarin mittarin. En mitenkään hakua korostaa Polaria tai dissata muita merkkejä, mutta aikaisempaa kokemusta on vain Polarista ja olen melkoisen merkkiuskollinen, varsinkin jos merkki on ollut toimiva ja ajanut asiansa. Eli, siis ostin Polarin ja mietin muitakin malleja kyseiseltä valmistajalta, mutta päädyin tähän ns.lippulaivaan, enkä ole katunut päätöstäni. Hiukan hintava, mutta laitetta tulee käytettyä 24/7 ja useampi vuosi varmasti, joten on kyllä hintansa väärtti. Toistaiseksi minulla ei ole ostettuna eri antureita mittariin, mutta sisäinen gps tuntuu toimivan melkoisen luotettavasti ja mittatarkasti, että uskon voivani luottaa lukemiin matkasta, nopeudesta ja muusta tiedosta mitä saan kyllin riittävästi. Niin ja ostinhan minä uudet lenkkaritkin, kuvassa näkyvät asics:it. Vielä on menossa sisäänajo vaihe, joten syyskuu  alussa juostava puolimaraton menee vielä vanhoilla tossuilla.

Niin tosiaan. On tässä välissä liikuttukin. Ihan vaan perus lyhyttä hölkkää ja pyöräilyä ja tuo yllä mainittu reilu 5kymppinen pyörälenkki

Oli tuossa sellainen viikko pakkolepoakin, kun kävin poistattamassa pari luomea, enkä yhtään ajatellut, että tikkien aikana en saisi liikkua. Oletin että toimenpide päivänä olisi otettava rennommin, mutta lääkäri sanoikin, että hikiliikuntaa vältettävä tikkien ajan (7pv). Tuo viikko oli kyllä paha paikka, kun mieli ja kroppa olisi halunnut tehdä edes jotain ja tuo puolikaskin tuolla muutaman viikon päässä häämötti.

Tuosta kesästä......se vain tuntuu jatkuvan. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta itselleni tälläinen yletön(+22 astetta tai enemmän) on vähän liikaa, näin jatkuvasti. Nythän nuo lämmöt oikestaan vasta alkoivatkin, kun lähes koko kesän on satanut ja ollut viileää, lukuun ottamatta lämmintä kevättä. Pyöräillessähän tuo lämpö ei niin paljon haittaa, kun ajaessa aina ajoviima viilentää, mutta juostessa on meinannut muutaman kerran läkähtyä. Tietysti voisin käydä lenkillä aikaisemmin tai myöhemmin, mutta työpäivinä se meinaa olla mahdotonta, kun tuosta yöunesta ei parane mennä nipistämään. Iltaisinkin on lämmintä melko pitkälle iltaan, joten pidän rutiinini ja läkähdyn mieluummin. No eihän tuo lämmin luita riko ja mukavampi tämäkin, kuin talvi ja auraamattomat ja hiekoittamattomat tien pientareet ja kadut.

Jokohan tässä olisi kaikki tälle haavaa. tuntuu, kuin olisin jotain unohtanut. Ai niin, en muista olenko maininnut aikaisemmin aikomuksistani osallistua Parkanossa juostavaa Liekkihölkkään. Sen jätin väliin. Matkana olisi ollut 5 tai 10 km ja osallistumismaksut 25/30€. Tein periaate päätöksen jättää väliin. En ole moisia osallistumismaksuja muualla nähnyt kyseisillä matkoilla. Onhan noita lähelle sada euronkin summia noissa isoissa tapahtumissa ja pitkilla matkoilla, joissa on paljon järjesteltävää ja juottopistetä ja ja ja, mutta nyt tuo tuntuu vain rahastukselta. Ehkä en tiedä koko totuutta, mutta toistaiseksi minä vien rahani muihin kisoihin. Minun osallistumisellani tai osallistumattomuudellanihan ei ole kenellekään mitään merkitystä, joten se siitä.

Seuraava "kisani" on Karviassa 5.9.2015 ja matkana puolimaraton, joten palailen sen jälkeen kertomaan tuntoja ja fiiliksiä. Tavoitteeksi laitoin  2:15:00, ehkä liian positiivinen, mutta katsotaan.......

Kaunista loppukesää ja hyviä kilometrejä kaikille.

Nyt on takana myös ensimmäinen Porissa juostava Jazz-hölkkä (7.7km).

Eli 18.7.2015 Upeassa kelissä, tosin minulle meinasi olla liian kuuma, juostu Jazz-hölkkä on takana ja olen suoritukseeni tyytyväinen. Ajakseni tuli 43:45. Kuntosarjan voittajalle jäin 14:10min. keskivauhdiksi tuli 05:40min/km.

Siitaman ja Porin juoksujen välillä tuli tehtyä pieniä palauttavia kävelylenkkejä ja viimeisin nopeampi veto pe, Porin reissua edeltävänä iltana (5.17km/35:24min/ 06:50min/km)

Porin jälkeen ollut muutamia rauhallisia vetoja pyörällä ja kävellen ja yksi juoksun tapainen 6km. Nyt tulee kuntoiluun muutama päivä väliä, kun vielä loman lopuksi lähdemme muutaman päivän reissulle Turkuun, mutta ehkä on hyväkin ottaa rauhallisemmin välillä.

Töihin palaaminen tuntuu jotenkin ahdistavalta, vaikka onhan se ihan kivakin tavata taas työkavereitakin, osan kanssa olen kyllä lomallakin ollut yhteydessä. Nyt on jotenkin sekavan rauhaton olo, enkä osaa edes edellisten vertaa kirjoittaa mitään, joten palaan asiaan myöhemmin, kun arki on taas palannut ja rutiinit tasaantunut.

Upeaa kesän jatkoa ja muistakaa ulkoilla edes vähän.

Oma tavoitteeni oli, että maaliin päästyäni kello pysähtyisi hiukan pienempään aikaan, kuin vuosi sitten ja se onnistui. Pakko olla tyytyväinen. Juoksu tuntui muutenkin helpommalta, kuin viime vuonna, vaikka aloitinkin liian lujaa. Jossain 6 kilometrin kohdalla rupesin hiljentelemään, että jaksaisin maaliin asti ilman kävelemistä. Alun n. 5-6 km juoksin n.alle 6min/km vauhtia. Itse en vauhtiani tajunnut, ennen kuin yksi kanssajuoksija kertoi mikä oli vauhtimme. Niin se loppu aika oli 2:28.39, matkan ollessa 22,4km keskivauhdiksi tulee 6:38min/km. Viime vuotinen aikani oli 2:41:10. Tulostaulukossa olen sijalla 21, joka on muuten sama, kuin juoksunumeroni.

Tänä vuonna myös pikkusiskoni oli mukana juoksemassa ja selviytyi ihan kivasti, ongelmista huolimatta.

Kelien puolesta oli mukavaa. Pilvistä ja alle 20 astetta, vaikka aurinkokin näyttäytyi hetkittäin ei se kuitenkaan onneksi päässyt kuumentamaan liiaksi. Tankkauspisteitäkin taisi olla ainakin yksi enemmän, kuin viime vuonna, tosin tänä vuonna minulla oli reitillä autolla kiertämässä kannustusporukka, joka otti kuvia ja tsemppasi ja tietenkin antoi myös omaa juomaa. Kaikesta huolimatta puolenvälin jälkeen alkoi vasen pohje oireilla ja oikean jalan jalkapohja. Ilmeisesti suolan puutetta tai jotain. Aivan viimeiset 1-2 kilometriä pelkäsin, että jalkapohjan krampit pakottavat kävelemään loppuun, mutta pääsin kuitenkin juosten maaliin.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus, vaikka tänään olenkin viime vuoden tapaan kävellyt jonkun muun jaloilla ja nekin puujalat :)  Ensi vuonna taas uudestaan, josko pystyisi taas muutaman minuutin nipistämään

Hyvää kesän jatkoa kaikille.

Sade on edelleenkin piinannut lähes päivittäin, tehden poikkeuksen nyt eilen 23.6.2015

Ennen Juhannusta kerkesin heittämään vielä toistamiseen "löytämäni" 14km:n lenkin. Sain nipistettyä ajasta kolmisen minuuttia pois, keskinopeuden ollessa 07:04min/km. Edelleenkin eteneminen tuntui mukavalta. Tällä kertaa vaimoni oli polkupyörällä mukana kirittämässä ja juottamassa.

Myöskin eilen innostuin heittämään samaisen lenkin vaimoni lähtiessä kiriavuksi. Ilma oli pitkästäaikaa todella kesäinen ja jopa melkein liian lämmin, noin juoksijalle. Lämpötila oli 20 asteen molemmin puolin. Edelleen sain nipistettyä ajasta hiukan, kun loppumatkasta en enää kuunnellut sykehälytyksiäni. Keskivauhdiksi sain 07:00min/km, keskisykkeeni oli 146 ja maksimini 173 lyöntiä/minuutissa.

Olen ruvennut todella odottamaan Siitamaan pääsyä ja uskonkin, että saan viime vuotista aikaani parannettua edes hiukan. Kaikki on tietysti mahdollista ja olen kuitenkin tyytyväinen, kunhan pääsen maaliin asti ehjänä ja hyvissä mielin.

Heipä hei taas ja sateisista päivistä huolimatta hyviä lenkkejä.

p.s. oheiset kuvat ovat 23.6. otettuja, aikaisemmin mainitsemaltani 14km:n lenkiltä. 

Jo perinteeksi muodostunut jokavuotinen haastepyöräily-tapahtuma Käskyvuori-pyöräilykin peruuntui tänään sateesta ja ehkä osin rippijuhlista johtuvista syistä. Kävin sateesta huolimatta lähtöpaikalla katsomassa, josko siellä muitakin "hulluja" olisi, mutta lisäkseni siellä oli vain yksi pyöräilijä. Tapahtuman järjestäjäkin poikkesi katsomassa ja sanoi, ettei kannata lähteä, kun iltapäiväksi luvattu runsaampaakin sadetta. Sade ei sinäänsä pyöräilyä tai muuta kuntoilua estä, mutta tapahtumaan oleellisena osana kuuluu perillä makkaran paisto ja virvoikkeiden nauttiminen. Sateisesta ja koleasta kelistä johtuen tauon pitäminen ja "kenttälounas" ei oikein houkuta, joten minä ja toinen pyöräilijä päätimme, ettemme mekään kyseiseen paikkaan pyöräile.

Edelleenkin salitreenini odottavat. kerran olen saanut tehtyä n. tunnin mittaisen treenin, mutta hölkkää ja pyöräilyä on ollut enemmän. Kuten olen suunnitellut, olen ruvennut hiukan pidentämään lenkkejäni. Nyt viimeisin lenkki perjaintailta, toistaiseksi pisin lenkkini, viimevuoden puolikkaan jälkeen. Matkaa kertyi 14km. Tuntui hienolta ja helpolta, mutta johtui varmaan uudesta reitistä ja rauhallisesta vauhdista aikaa sain käytettyä n. 1h42min, jolloin keskivauhdiksi tulee n.7:19min/km. Ensi viikolla voisi koittaa 1-2 samaa lenkkiä ja hiukan pyöräilyä. Siitaman sikamaratonillekin on aikaa enää muutama viikko.

Sen verran olen tehnyt hankintojakin, että sain vihdoinkin ostettua ne pyöräilykengät. Päädyin Shimanon mtb kenkiin, spd klosseilla. Kengät soveltuvat minulle paremmin, kuin perus maantiekengät, koska lenkeilläni tulee myös hiukan välillä kävelyäkin ja perus maantiekengät ovat todella epämukavat edes pikaiseen kioski pyrähdykseen. Nyt pari lenkkiä, kenkiä testanneena uskon, että olen tyytyväinen hankintaani. Asensin myös city-pyörääni lukkopolkimet, joten kengistä saa kaiken hyödyn irti.

Useat pelottelivat, että alkuvaiheessa kaatumisia tulee, kun pysähtyy ja unohtaa, että jalat ovatkin kiinni polkimissa, mutta en ole vielä ainakaan moiseen syyllistynyt.  :)

Juhannuksen jälkeen palataan astialle.

Tsemppiä kaikille ja aurinkoista Juhannusta.

Salitreenit ovat jääneet tekemättä nyt pari viikkoa, mutta ensi viikolla pitäisi ottaa ne taas mukaan treeneihin. Muutamia pyörälenkkejä ja hölkkälenkkejä tehnyt tässä välissä. Pari viikkoa sitten tein tämän vuoden toistaiseksi pisimmän (n.45km) lenkin. Vaikka alla olikin kilpurini, keskivauhtini oli vain n. 21km/h. Oudokseltaan tuokin tuntui jo kovalta lenkiltä. 

Pari päivää sitten koitin hölkätä/kävellä hiukan pidemmän lenkin, noiden katujuoksujen jälkeen. Matkaa taittui n.9,5 km ja aikaa kului n. 70min. Vaimoni oli pyörällään mukana seurana ja juottajana. Juoksu tuntui melko hyvältä, mutta ensi kerralla voisi lenkkiä pidentää ajallisesti hiukan. 

Tänään kävimme vaimoni kanssa yhdessä pyöräilemässä. Heitimme rauhallisella vauhdilla (keskivauhti n. 16km/h) n. 42km:n lenkin. Lenkki oli toistaiseksi vaimolleni pisin, mutta mukavasti meni, kun maltoimme nautiskellen edetä. Huomasin itsekin todella nauttivani liikkumisesta, kun ei ollut niin sanotusti "veren maku suussa" ja tietysti seurakin oli parasta mahdollista. 

Osaltaan ehkä viime viikkojen treeneistä luistamista selittää viime viikonloppuna juhlitut 40-vuotis synttärini, joiden valmistelu vei hiukan aikaa ja tietty itse juhliminen, johon viime viikonloppu kokonaisuudessaan kului. Nyt on kuitenki taas arki koittanut ja treenitkin nähtävästi pääsevät jatkumaan normaalisti.

Aurinkoista alkavaa kesää kaikille.